Gwydrawyr

Voikko welsh mountain -ori (A), 118 cm
Syntynyt 22.02.2015 (VH15-024-0051, SPC-SR2-291)
Valjakkoajopainotteinen, taso: noviisi
Kasvattaja elen (VRL-01863)
Omistaja Gwydrawyr (VRL-00102 & VRL-00692)

Eppu ei ole vain komea ulkokuori, vaan se on myös loistava kilpa- ja seuraponi. Se sopii hyvin aloittelevalle hevostelijalle, mutta myös kokeneemmalle konkarille, sillä se osaa pistää myös tarvittaessa haastetta peliin. Parhaimmillaan Eppu on valjakkoajon parissa, mutta varmasti oikeankokoisen ratsastajan kanssa se olisi pärjännyt myös esimerkiksi kouluratsastuksessa.

Tarkemmin historiasta ja luonteesta

Olin jo ties kuinka kauan ihastellut elenin ruunivoikkoa welsh mountain -oria, joka oli kilpaillut muun muassa valjakkoajossa. Perustettuamme Katin kanssa Loitsulähteen sain hyvän syyn laittaa vihdoinkin elenille sähköpostia ja tiedustella olisiko hänellä orille sopivaa tammaa. Niin sai alkunsa Cedion Silver Swirl, eli tuttujen kesken Eppu. Loitsulähteessä ori eleli monta iloista vuotta kunnes se muutti syyskuussa 2018 tänne Gwydrawyriin muiden welshiemme joukkoon.

Eppu on varsin henkeäsalpaava ilmestys, oikea pikkuprinssi. Sen vaalea kihara harja ja upea kultainen karvapeite jättää varmasti jokaisen vastaantulijan haukkomaan henkeään ja näyttävästä ulkomuodosta on apua myös valjakkokisoissa. Epun hyvät puolet eivät ole kuitenkaan pelkästään ulkonäöllisiä, vaan orin askellajit ja luonne ovat myös omaa luokkaansa. Upea tekninen iso ravi, lennokas laukka ja kissamainen matkaavoittava käynti ovat ponin tavaramerkkejä. Luonteeltaan Eppu osaa olla maasta käsitellessä varsin leppoisa ja lupsakka tapaus, mutta ratsastaessa tai kärryjen edessä siitä löytyy kyllä tilanteesta riippuen aivan uudenlaisia vaihteita.

Karsinassa Eppu on rauhallinen ja päästää luokseen niin tutut kuin tuntemattomatkin. Hoitotoimenpiteet luonnistuvat ongelmitta eikä edes eläinlääkäri tai kengittäjä saa oria jännittymään. Prinssiponin karsinalta löytyykin usein monta ihailijaa ja ori ottaa kaiken saamansa huomion avosylin vastaan, se oikein nauttii keskipisteenä olemisesta!

Niin ratsastaessa kuin valjastettuna ori on rento ja helppo niin kauan kun siltä ei vaadita isompaa tempoa tai vaikeampia tehtäviä. Epun voisi pistää vaikka alkeiskurssille köröttelemään ongelmitta, mutta "osaavampien" käsissä ori kyllä pistää lisää haastetta peliin. Kun kokoamisastetta lisätään ja takaosalle laitetaan enemmän painetta alkaa Eppu kuumenemaan ja muuttuu todella herkäksi. Herkkyyttä ei kuitenkaan saa pelätä irroittautumalla orista ja käyttämällä vain pieniä apuja silloin tällöin, vaan selkeä kuolaintuntuma täytyy olla jatkuvasti orin tukena samoin kuin eteenpäinvievä impulssi. Kun Epulla on selkeät rajat ja avut se toimii kuin kone ja tekee nöyrästi kaiken mitä siltä pyydetään.

Varsinkin kisapaikalla orin herkkyys ja kuumuus tulee esiin, usein moninkertaisena kotitreeneihin nähden. Ohjastaja ei saa kuitenkaan jännittää tilannetta vaan tehdä kaikki yhtä tarkasti, huolellisesti ja oria tukien kuin kotona. Kun ohjien päässä on itsevarma henkilö myös Eppu on itsevarma ja suoritus ei voi mennä vikaan. Luonne © K.K.

Päiväkirja

01. Kirjoittanut Víva VRL-13593

Kävelin monen erikoisen otuksen ohi - jääden ihastelemaan aina välillä tallin komeita tupsujalkoja, joista sain jäädä aina vain haaveksimaan. Hetken päästä saavuinkin oikealle karsinalle, jota olin etsinyt jo jonkun aikaa. Siellä seisoi uteliaan näköinen kaunisrakenteinen welsh mountain ori, jota olin tullut tänään Loitsulähteeseen hoitamaan. Katseltuani hetken oria, niin otin sen käytävälle hoidettavaksi. Ajattelin tänään nimittäin käydä vähän juoksuttamassa Eppua. Hoidin ponin siis pikaisesti, mutta huolellisesti kuntoon, jonka jälkeen heitin vielä juoksutusvarusteet niskaan. Kun poni oli kokonaan valmis - lähdettiin sen kanssa kentälle, jossa laitoin Epun kiertämään nättiä ympyrää. Eppu kulki rennon letkeästi käynnissä, mutta se kaipasi silti ehkä hitusen enemmän vauhtia takapuoleen, joten kannustin ponia kävelemään hieman nopeammassa temmossa. Hetken päästä käskin ponin jo raviin. Poni ravasi reippaasti liinassa, pärskien tyytyväisenä. Olihan tuo melko vaikuttavan näköinen tapaus, jos en sanoisi. Otettiin liinassa vielä lopuksi hetki laukkaa ja sekös sai minut ihailemaan tuota kaunista ponia enemmän. Lopussaan oli kuitenkin lopeteltava ja päästin ponin löntystelemään käynnissä. Lopuksi vein ponin vaan talliin, jossa hoidin sen pois ja vein tarhailemaan.